Pullopostia pallon paremmalta puolelta

Seuraavaksi kuulumisia Australian rannikolta Tampereen Nekalasta käsin. Kuvitus on peräisin ensin mainitusta kohteesta, tarina sen sijaan Suomen sateiden keskeltä.

Edellisestä postauksesta on lähes kaksi viikkoa aikaa - ihan liikaa näin Suomeen jääneiden näkökulmasta. ;-) Takana on muistorikkaita päiviä. Palkkahommia ei vielä ole löytynyt, yritystä sen sijaan kyllä. Löytyypä erään kaupan seinältäkin ilmoitus viidestä uutterasta ja töitä vailla olevasta nuorukaisesta, mistä saamme kiittää Helpx-tilan emäntää, Janinea. Tämän rouvan luokse pojat ovat perustaneet tilapäisen kodin, jonka vuokran he suorittavat parin tunnin päivittäisellä työpanoksella tilan hommissa. 

Janinen luota on hyvä käydä suorittamassa työnhakuretkiä Brisbaneen tai lomaretkiä rannikolle. Vastaanotto takaisin on aina yhtä lämmin; emäntä taitaa olla kiintynyt rehteihin työmiehiinsä. Iltaisin he kokkaavat toisinaan ruokaa yhdessä ja keskustelevat muun muassa Suomen talvesta ja poikien suurista perheistä :-)

Janine osoittaa poikia kohtaan samaa sydämellisyyttä, jonka hän suo lukuisille eläimilleen. Poikien käytettävissä on monenlaista välinettä, muun muassa surffilauta odottelee vielä testaajiaan. Eräs mieleenpainuva kokemus - ainakin kotiyleisön silmissä - oli ratsastus rouvan opastuksella. Meno oli toisilla vähemmän ja toisilla vielä vähemmän sulavaa, mutta kukaan ei joutunut palaamaan kotiin lasaretin kautta. Tosin hevosesta en uskalla mennä takuuseen kuultuani poikien menneen jopa kevyttä eli kevennettyä ravia. Tai ainakin ravia.

Ihan mahdottoman hienoltahan tuo silti näyttää.

Toinen elämys liittyi Australian kansalliseläimiin. Eräänä aamuna kello kiskoi 4.00 ylös väsyneitä matkalaisia, jotka Janine oppaanaan lähtivät kengurujahtiin. Tarkoitus oli kuitenkin vangita näitä hyppiviä, tyttöystävien kokoisia eläimiä vain kameran näytölle. Ja löytyihän niitä. (Tässä kohtaa voi nostaa silmälasit nenälle. toim. huom.)

Yllä on kuulemma lavastettu työkuva. 

On siellä pojat tehneet silti ihan oikeitakin hommia:

On rakennettu aitaa, maalattu penkkejä, siivoiltu eläinten jätöksiä tiluksilta ja niin edelleen. Kyllä niistä kasvaa siellä nohevia aviomiehiä! Alapuolella valitaan hamekangasta vaimoväelle Eumundin markkinoilla.

Cooroora vuoren valloitus

Paikallinen Mount Everest on Cooroora mountain, jonka huipulta avautuu näkymä 438 metrin korkeudesta. 40 minuuttia kesti kavuta ylös, alaspäin on mahdollista päästä kaiketi jopa alle neljän minuutin.

Lokakuun 19. päivä saapui mukavia vieraita Suomesta, kun (kesällä) vastavihitty Ylösen pariskunta pääsi hetkeksi tutustumaan elämään helpx-tilalla. Suunnitelmana oli tehdä muutaman päivän lomareissu koko joukolla kahden auton voimin. Kohteena oli Fraser Island, jonka 1840 neliökilometrin koko tekee siitä maailman suurimman hiekkasaaren. Saaren alkuperäinen nimi K’Gari tarkoittaa paratiisia. 

Ajopelit oli käytävä testaamassa rannalla ennen varsinaista matkaa. 

Autot selvisivät rannalta tuota kilpikonnaa paremmin, joka oli päättänyt päivänsä keskelle rantaviivaa. Maisemat näyttää hieman erilaiselta kuin Näsijärven rannalla.

Oli aika laittaa nimet tauluun ja suunnata kohti valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä! Yhteydet Suomeen katkesivat hetkellisesti kenttien hävitessä. Oli siis toivotettava antoisaa reissua ja tyydyttävä kuvittelemaan kuinka pojat nauttivat elämästään paratiisisaarella. 

Saaren symbolieläimiä, dingoja

Todellisuus oli valitettavasti kaukana edellä mainituista mielikuvista. Tämä poikien uskollinen menopeli rupesi reistailemaan jo ensimmäisenä päivänä ja tuloksena oli kolinaa ja pulinaa matkan jatkamisesta. Matka jatkui, mutta ilmassa oli aistittavissa lievää pettymystä, kun ensimmäinen saavutettu sisäjärvi paljastui tulvivaksi ja sameavetiseksi lammikoksi.

"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa"- lannistua ei kannata. Hyvien yöunien jälkeen valkeni aurinkoinen aamu.

Paikallista eläinkantaa

Toisena päivänä alkoi matkaaminen tuottaa odotettuja tuloksia. Tämän järven rannalle kelpasi pysähtyä vilvoittelemaan. Mutta elämä ei olisi seikkailu ilman mutkia matkassa:

Kun Nekalassa keskityttiin ratkaisemaan vaikeita matemaattisia yhtälöitä, Fraser Islandilla yritettiin ratkaista kuinka nelivetoautosta voi yhtäkkiä tulla kaksiveto. Hankala yhtälö ottaen huomioon, että ilman neliveto-ominaisuutta saarelle ei edes pääse.

 Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Saari tarjosi parastaan, vaikka poikien autolla oli ilman apuvoimia mahdollista ajaa vain märällä rantahiekalla.

Hiekkaisten mäennyppylöiden ylittämiseen tarvittiin järeämpiä keinoja. Päivän päätteeksi kolina loppui autosta - repien jarruletkut. Ei jarruja, ei nelivetoa, kytkinkin haisee. Silloin ei voi muuta kuin paistaa lettuja!

Kolmas päivä tarjosi vielä paljon ihmeteltävää. Suomessa siirryimme integrointilaskuista aikaerolaskuihin yrittäessämme ratkaista kuinka monen tunnin kuluttua voisimme odottaa kuulevamme elonmerkkejä pojista.

Paratiisisaari näytti itseään muun muassa tämä mereen laskevan joenuoman merkeissä.

Kahden auton tiet erosivat saariseikkailun päätteksi ja tuntemamme viisikko suuntasi jo tutuksi tulleen korjaamoon pihaan viettämään yönsä. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaansa lompakko ja mieli keventyneitä. (Kohta on kuulemma hävitty se, mitä auton hinnassa tingattiin ;-) )

Tällä hetkellä joukkion tapaa "kotoa Janinen luota". Tänään vuorossa oli sunnuntaipiknik - elämä rullaa sujuvasti siellä kaukana auringon alla, ja puhelimesta kantautuvat viidakon äänet alkavat olla jo tuttuja täällä päässä.

- Luken sijasta, Eerika