Pullopostia pallon paremmalta puolelta

Seuraavaksi kuulumisia Australian rannikolta Tampereen Nekalasta käsin. Kuvitus on peräisin ensin mainitusta kohteesta, tarina sen sijaan Suomen sateiden keskeltä.

Edellisestä postauksesta on lähes kaksi viikkoa aikaa - ihan liikaa näin Suomeen jääneiden näkökulmasta. ;-) Takana on muistorikkaita päiviä. Palkkahommia ei vielä ole löytynyt, yritystä sen sijaan kyllä. Löytyypä erään kaupan seinältäkin ilmoitus viidestä uutterasta ja töitä vailla olevasta nuorukaisesta, mistä saamme kiittää Helpx-tilan emäntää, Janinea. Tämän rouvan luokse pojat ovat perustaneet tilapäisen kodin, jonka vuokran he suorittavat parin tunnin päivittäisellä työpanoksella tilan hommissa. 

Janinen luota on hyvä käydä suorittamassa työnhakuretkiä Brisbaneen tai lomaretkiä rannikolle. Vastaanotto takaisin on aina yhtä lämmin; emäntä taitaa olla kiintynyt rehteihin työmiehiinsä. Iltaisin he kokkaavat toisinaan ruokaa yhdessä ja keskustelevat muun muassa Suomen talvesta ja poikien suurista perheistä :-)

Janine osoittaa poikia kohtaan samaa sydämellisyyttä, jonka hän suo lukuisille eläimilleen. Poikien käytettävissä on monenlaista välinettä, muun muassa surffilauta odottelee vielä testaajiaan. Eräs mieleenpainuva kokemus - ainakin kotiyleisön silmissä - oli ratsastus rouvan opastuksella. Meno oli toisilla vähemmän ja toisilla vielä vähemmän sulavaa, mutta kukaan ei joutunut palaamaan kotiin lasaretin kautta. Tosin hevosesta en uskalla mennä takuuseen kuultuani poikien menneen jopa kevyttä eli kevennettyä ravia. Tai ainakin ravia.

Ihan mahdottoman hienoltahan tuo silti näyttää.

Toinen elämys liittyi Australian kansalliseläimiin. Eräänä aamuna kello kiskoi 4.00 ylös väsyneitä matkalaisia, jotka Janine oppaanaan lähtivät kengurujahtiin. Tarkoitus oli kuitenkin vangita näitä hyppiviä, tyttöystävien kokoisia eläimiä vain kameran näytölle. Ja löytyihän niitä. (Tässä kohtaa voi nostaa silmälasit nenälle. toim. huom.)

Yllä on kuulemma lavastettu työkuva. 

On siellä pojat tehneet silti ihan oikeitakin hommia:

On rakennettu aitaa, maalattu penkkejä, siivoiltu eläinten jätöksiä tiluksilta ja niin edelleen. Kyllä niistä kasvaa siellä nohevia aviomiehiä! Alapuolella valitaan hamekangasta vaimoväelle Eumundin markkinoilla.

Cooroora vuoren valloitus

Paikallinen Mount Everest on Cooroora mountain, jonka huipulta avautuu näkymä 438 metrin korkeudesta. 40 minuuttia kesti kavuta ylös, alaspäin on mahdollista päästä kaiketi jopa alle neljän minuutin.

Lokakuun 19. päivä saapui mukavia vieraita Suomesta, kun (kesällä) vastavihitty Ylösen pariskunta pääsi hetkeksi tutustumaan elämään helpx-tilalla. Suunnitelmana oli tehdä muutaman päivän lomareissu koko joukolla kahden auton voimin. Kohteena oli Fraser Island, jonka 1840 neliökilometrin koko tekee siitä maailman suurimman hiekkasaaren. Saaren alkuperäinen nimi K’Gari tarkoittaa paratiisia. 

Ajopelit oli käytävä testaamassa rannalla ennen varsinaista matkaa. 

Autot selvisivät rannalta tuota kilpikonnaa paremmin, joka oli päättänyt päivänsä keskelle rantaviivaa. Maisemat näyttää hieman erilaiselta kuin Näsijärven rannalla.

Oli aika laittaa nimet tauluun ja suunnata kohti valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä! Yhteydet Suomeen katkesivat hetkellisesti kenttien hävitessä. Oli siis toivotettava antoisaa reissua ja tyydyttävä kuvittelemaan kuinka pojat nauttivat elämästään paratiisisaarella. 

Saaren symbolieläimiä, dingoja

Todellisuus oli valitettavasti kaukana edellä mainituista mielikuvista. Tämä poikien uskollinen menopeli rupesi reistailemaan jo ensimmäisenä päivänä ja tuloksena oli kolinaa ja pulinaa matkan jatkamisesta. Matka jatkui, mutta ilmassa oli aistittavissa lievää pettymystä, kun ensimmäinen saavutettu sisäjärvi paljastui tulvivaksi ja sameavetiseksi lammikoksi.

"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa"- lannistua ei kannata. Hyvien yöunien jälkeen valkeni aurinkoinen aamu.

Paikallista eläinkantaa

Toisena päivänä alkoi matkaaminen tuottaa odotettuja tuloksia. Tämän järven rannalle kelpasi pysähtyä vilvoittelemaan. Mutta elämä ei olisi seikkailu ilman mutkia matkassa:

Kun Nekalassa keskityttiin ratkaisemaan vaikeita matemaattisia yhtälöitä, Fraser Islandilla yritettiin ratkaista kuinka nelivetoautosta voi yhtäkkiä tulla kaksiveto. Hankala yhtälö ottaen huomioon, että ilman neliveto-ominaisuutta saarelle ei edes pääse.

 Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Saari tarjosi parastaan, vaikka poikien autolla oli ilman apuvoimia mahdollista ajaa vain märällä rantahiekalla.

Hiekkaisten mäennyppylöiden ylittämiseen tarvittiin järeämpiä keinoja. Päivän päätteeksi kolina loppui autosta - repien jarruletkut. Ei jarruja, ei nelivetoa, kytkinkin haisee. Silloin ei voi muuta kuin paistaa lettuja!

Kolmas päivä tarjosi vielä paljon ihmeteltävää. Suomessa siirryimme integrointilaskuista aikaerolaskuihin yrittäessämme ratkaista kuinka monen tunnin kuluttua voisimme odottaa kuulevamme elonmerkkejä pojista.

Paratiisisaari näytti itseään muun muassa tämä mereen laskevan joenuoman merkeissä.

Kahden auton tiet erosivat saariseikkailun päätteksi ja tuntemamme viisikko suuntasi jo tutuksi tulleen korjaamoon pihaan viettämään yönsä. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaansa lompakko ja mieli keventyneitä. (Kohta on kuulemma hävitty se, mitä auton hinnassa tingattiin ;-) )

Tällä hetkellä joukkion tapaa "kotoa Janinen luota". Tänään vuorossa oli sunnuntaipiknik - elämä rullaa sujuvasti siellä kaukana auringon alla, ja puhelimesta kantautuvat viidakon äänet alkavat olla jo tuttuja täällä päässä.

- Luken sijasta, Eerika

Paluu metsään.

Maaseutumatkailu jatkui rannikolla ja rannikon tuntumassa. Täällä on lukematon määrä luonnonpuistoiksi merkittyjä alueita ja kävimmekin tutustumassa niistä muutamaan. Valtameren rantamilla perusmetsä on suomalaisittain viidakkoa ja täynnä ihmettelemistä. Kokoajan on varuillaan, että mitä tipahtaa seuraavaksi niskaan ja mistä mikäkin rapina johtuu. Mietimme, että onko Thaimaalaisilla marjanpoimijoilla sama olo Suomen rämeiköissä, kun tullessa lentokoneessa on luettu susista ja karhuista - jääkarhuista.

Juhanalla on varmasti hyviä kuvia.

Tarzan liitää ikuisesti?

Ja LISÄÄ tulee..

 Palasimme ns. sivistyksen pariin synnyinkaupunkiimme Brisbaneen pariksi päiväksi päivittämään työkuviot ja sellaiset. Kaupunki ei vieläkään pystynyt tarjoamaan rauhaa työelämään tottuneille Suomalaisille, joten mielenkiintoa löytyi ns. talkoohommille. Töitä löytyi erittäin nopeasti Sunshine Coastin läheltä. Perusidea näissä Helpx-paikoissa on se, että esim. maatila tarjoaa muutamaa työtuntia vastaan majoituksen ja ruoat.

Heti ensikohtaamisesta lähtien maatila johon päädyimme teki vaikutuksen. Emäntä asuu lukuisien koirien, laamojen, hanhien, kanojen ja hevosen kanssa niin, että keltäkään heistä ei ole evätty pääsyä hänen kotitaloonsa. Kevyt koirakammo ja suhteelliseen kliinisyyteen tottuneena tuntui aluksi siltä, että kuinkahan kauan täällä tulee oltua. Hyvät asumisen puitteet talkooväelle auttoivat kotiutumaan nopeasti ja koska seinällä oleva maailmankartta kertoi, että monet muutkin maailman ihmiset ovat pärjänneet ja viihtyneet täällä niin miksipäs ei mekään. Kannatti jäädä, sillä tiluksilta löytyy kaikenlaista ihmeteltävää ja myös mukavia pikkuhommia. Ihmeteltäviin kuuluu esimerkiksi banaanipuut, laamat, valkoinen riikinkukko ja emännän saalistama python, jota hän ei tietenkäät tappanut, vaan palautti luontoon kauempana. Itse emäntäkin kuuluu ihmeteltäviin. Taiteilijapersoona, joka elää luonnon mukaan luonnossa. Hyvänä esimerkkinä on yhteinen ruoanlaittohetki, jossa monen muun niksin lisäksi hän muistutti, että kiehuva keitinvesi pitää jäähdyttää ennen kun sen kaataa viemäriin. Kuuma vesi olisi pieneliöille shokki.

Suihkukaveri

Herätys: 4:30  Torkku: Löytyy

Ei mitään kunnanukkoja

Yösija, ruokaa ja mielekästä tekemistä. Mikäpäs ihminen ei viihtyisi.



-Luke

Veljeys, auto ja tasa-arvo

Töitä ei sitten Brisbanesta pystytty meille lupaamaan, joten ajatukset autonostosta ja maaseutumatkailusta muuttuivat todeksi. Tiistaiaamuna hostellin lattialle levitetyt kamppeet koottiin nyssäköihimme ja lähdimme junaa ja bussia hyväksikäyttäen autokauppaan, jonka nettisivua oli eniten plärätty. Matka ei ollut pitkä mutta pääsimme kuitenkin kävelemään vähän omaisuutemme kanssa paitamme märiksi. Ehkä julkisia voisi käyttää paremminkin.

Kuva vain muistutuksena reippaasta ryhmästämme

Pirteää pakkaamista

Bussit ohittivat oikealta ja junat vasemmalta.

Autokauppa nykyaikaisista navigointilaitteista huolimatta löytyi. Autokauppiaat on valtakuntien rajat ylittävä ihmisryhmä. Tämäkin Kreikan-Austraalialainen (muuttaisi filippiineille, jos pystyisi) osasi olla kivasti kaveri ja vastustaja. Ammattitaitoa tästä suomen naisiakin kehuneesta miehestä löytyi kuitenkin niin, että kaupat maasturimaisesta ja 20 vuotiaasta Holdenista syntyivät. Paperiasiat autonostossa olivat rehellisesti sanottuna haastavat, joten aikaa tuhraantui ainakin yhtä kauan kuin ostopäätökseen pääsemiseen tarkoilta ja vaihtoehtoja punnitsevilta suomalaisviisikolta.

Vapaudentunne aivan pursuaa

Onkos auton omistamisella ja avioliitolla jotain yhteistä - mietimme vain poikain kanssa

Auton nokka asetettiin kohti maaseutua. Alkuperäisenä päämääränä Bundaberg. Auto oli erimieltä Sunshine Coastin kohdalla, jolloin autosta hävisi ilmastointi ja mittaritauluun tuli iloisia jouluisia värejä. Australian lakiin kuuluu kuukauden/1000km takuu, joten päätimme olla keräämättä kilometrejä enenpää mittariin. Vieressä kartasta katsotut pitkät hiekkarannat kutsuivat. Pimeällä saavuimme rannikolle, jossa turistirysämäisyydestä huolimatta oli rauhallista. Ensimmäinen kosketus valtamereen oli huikea. Pimeää, suuria aaltoja, suolaista, vaahtopäitä, pikkukaupungin kajo, kaikki luodut tähdet - mykistävää. Vapaa fiilis. Reissun eteen tehdyt uhraukset alkoivat saamaan vastinetta. Päätettiin miettiä kuviota paikkakunnalla seuraavakin päivä. Aamulla auto toimikin moitteettomasti ja fiilis parani entisestään. Vuokrattu lasikuitulevyn palanen tuotti enimmäkseen tuskastumista, mutta myös hyviä Australian reissaajan kuvia.

Paikallinen horisontti viettää vain hieman oikealle.

Hämärän rajamailla päätimme jatkaa matkaa Gayndahiin, josta oli mehukkaita tietoja mandariineista ja hyvistä korvauksista. Matkaa voi verrata ruusuilla tanssimiseen, sillä piikkinä lihassamme oli edellämainutun vian uusiutumisen lisäksi auton virran väheneminen auton sammumiseen asti. Suomipojan suu loksahteli auki kovaa tahtia, koska autraalialaisten maine auttavaisuudessa sai todellisia esimerkkejä. Autolle virtaa, kyydityslupauksia lähimmälle korjaamolle ja hostellille. Eikä koskaan seisottu pimeässä tienvarressa 3 minuuttua pidenpään. Osattiin, jälkeenpäin ajateltuna, kieltäytyä hyvin kyydityskupauksista, sillä viiden viisaan pään yhdistäminen tuotti hedelmänä auton liikkeellesaamisen ilman paikkakuntalaisten apua. Pääsimme Gayndahiin illalla ja yövyimme tienvarrella olevaan karavaaniparkkiin. Kokemus riippumattoyöstä äänimaailmoineen oli hiljaiseen metsään tottuneelle suomalaiselle mieleenpainuva. Aina kun kerkesi tottua johonkin uuteen linnun lauluun, viheltelyyn tai rääkimiseen, alkoi toisesta suunnasta kuulumaan uutta, entistä kovempaa ja oudompaa ääntelyä.

Töitä ei paikkakunnalta löytynyt. Farmihommat ovat vähissä tällähetkellä ja siitä varmistuksen saimme paikallisen työnvälittäjän noin puolentunnin tuloksettomasta soittorumbasta ympäri saarivaltiota. Suomalaiset ovat arvostettuja ainakin Gayndahissa. Työnvälittäjä käytti nöyrästi ilmaisua Five Finnish Flashes, kun hän kertoi naapurikunnan kolleegalleen ketkä tarvitsisivat töitä. Paluu rannikolle alkoi samalla kaavalla millä oli loppumatka tultukin - naputimme laturia aina tarpeentullen.

Kaikki osallistuu huoltoon.

Kiinnostus auton ajamisesta takaisin myyjälle Brisbaneen oli erittäin vähäinen, joten vähäisen korjauslaskun toivossa pyysimme apua Gympiessä. Auto tuli kuntoon reippaassa tunnissa, ihmiset ystävällisiä ja köyhtyminen vähäistä. Suut loksahtelivat kilvan auki, taas.

Entistäkin vapautuneempina jatkoimme viikonlopun viettoon rannikolle. Täällähän palmupuut ovat puita vain kuten myös papukaijatkin ihan peruslintuja. Turistirysämäisyys välillä ahdistaa maalaispoikaa ja avaraa lompakkoa. Yleisfiilis kuitenkin pikkupoikamaisen ihmettelevä kaikkeen mitä vastaan tulee. Seuraavasta blogista en pysty kyllä paljastamaan mitään, sen verran on auki työkuviot. Töitä olisi kiva saada.

Valtava kaija

Ensimmäinen elävä kenguru nähtiin eilen jo perinteeksi muodostuneella ilmaisen nukkumispaikan etsimiskeikalla. Vain vähän aikaa seuramme kelpasi, mutta ei makeaa mahantäydeltä.


-Luke