sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kohta kasvaa suomut



Tänään piti olla lepopäivä uimisesta, mutta täältä sitä itsensä löytää. Jos paikka ei näytä tutulta niin selvennetään lukijoille sen verran, että kyseessä on Stanthorpen uimapyhättö. Kahdeksanrataisessa uima-altaassa on hyvä palautua yli viikko sitten loppuneista omenanharvennus hommista ja mietiskellä seuraavaa siirtoa. Tottapuhuen eniten aikaa ajatuksilta on vienyt krooliuinnin kädenliikkeet ja rintauinnin yleinen hahmottaminen. Keväällä jatkuvaa Weljesturnausta ajatellen muistutamme näin isointa veljeä hänen lajivalinnastaan. Ensimmäiset kellotukset 200m vapaauinnille on siis tehty. Allekirjoittanut pysäytti digitaalit aikaan 4.12 ja Massa vastaavalla matkalla 3.51. Takaraivossa jyskyttää maailmanennätysmies Paul Biedemannin pitkänradan aika 1.42, joten jalat ovat pysyneet kaakelissa ja tekeminen nöyränä.



Ennen kun löysimme uimaaltaan täältä uimareiden ja tennistähtien luvatusta maasta (ainiin, on vielä se ihme laji, missä on soikea pallo ja ei muita sääntöjä), niin kerkesimme käydä tutustumassa paikalliseen maaseutuun ja joihinkin "kohteisiin". Paikalliseen maalaismaisemaan voi huonommallakin mielikuvituksella varustautunut matkailija kuvitella erään sarjakuvista tuntemamme henkilön kera nalkuttavan vanhan huuhkaimen ja navajoystävän. Kävimme siis hieman valtaväylästä kauenpana ja huomasimme ajavamme karja-aitauksen sisäpuolella. Hienoja maisemiahan siellä näkyi ja tietenkin niintä sarvipäitä. Eikä tietenkään saa unohtaa mainita pienehköjä kenguruita, joista emme tietenkään kuvaa kuitenkaan ehtineet ottaa.






Nämä seudut ovat tunnettuja kai erilaisista kivikertymistä. Eli jostain syystä pienen omakotitalon kokoisia kiviä on kasaantunut ja niitä turistit sitten voivat käydä ihmettelemässä. Kivenlohkareisiin oli tietysti aborginaalit tai vastaavat piirrelleet oman kulttuurinsa keskeisimpiä johtohahmoja.


Viikko sitten jätimme työhakemukset paikalliseen työkkäriin ja nyt odotamme malttamattomana milloin puhelin soi. Täällä pitäisi nyt olla hyvä sesonki työmarkkinoilla, mutta hakemuksemme ovat varmaan jääneet Ä ja Ö kansioiden väliin. Viimeisenä viitenä päivänä on keskitytty uimiseen, lepoon ja tankkaukseen. Kyliltä löytyy kaksi ruokapaikkaa, joista toinen on huono ja toinen hyvä. Hyvästä emme ole vielä koko ruokalistaa käyneet läpi, mutta kyllä henkilökunta taitaa jo muistaa meidät.

Worksburgerissa on proteiini/hiilarisuhde kuin luotu uimarille.
Perjantaina tuli yhteydenotto Brisbanelaisesta kylmävarastosta.  Vastasin heti viestillä ja ääni väristen soitin tänään toimarille - hän lupasi palata asiaan myöhemmin.  Ääni värisi siksi, koska on alkanut tottumaan tuohon yli +30 asteen uimaveteen ja työpaikan mittari näyttäisi samaa, etumerkkinä miinus. Tilanne on taas auki hyvinkin laajalla säteellä.





- Luke


6 kommenttia:

  1. Kiitos jutusta taas. Mulla on tää teiän ploki kirjanmerkeissä ja noin joka kolmannennella kymmenennennellä vilkaisulla tulee uusi kirjoitus. Täällä on samat harrasteet, siis uiminen, lepo ja syöminen. Mitä sitä urheilijan elämään muuta mahtuisikaan. Välillä sulkapalloa ja lentopalloa sekä voimaharjoittelua salilla. Myös ensimmäinen kerta vyöhyketerapiaan ja hierojalle on harkinnassa. En tiiä onko vyöhyketerapia huuhaata, mutta vois kokkeilla, kun sama ihminen osaa myös hieroa ja lisäksi on kiropraktikko, eli selkärankaa saa oikaistua, jos se sellasen multa löytäs.

    Ja lisäkiitos kortista. Pistän sen jollekin näkyvälle paikalle, esim vessan seinälle. Ajattelen aina teitä, kun katson sitä. Laitoin ruispuolukkapuuron hautumaan. Voin pistää maistiaisannoksen teille vastauskirjeessä. Ehtii sopivasti jäähtyä matkalla. Joensuun pimeästä illasta,

    teidän pikkusisko ja isosisko Soilukka

    VastaaPoista
  2. Kiitti kuulumisista. Aina piristää kuulla, että ei turhaan ikävöi Suomeen, kun sillepäälle sattuu. :) Ruispuolukkapuurolautanellinen kuulostaa kyllä luvattoman hyvältä vaihtoehdolta vaikkapa aamupalalle. Vaalea paahtoleipä ja maissilastut maidolla on tullu tutuksi..
    Uinti on kyllä magee laji, oli altaalla kattoa tahi ei. :) Ja onhan se ahvenellaki selkäranka niin miksen Lukkareillakaan, näin mää sen oon aatellu. :D Tsemppiä sinne ja terveisiä kovasti kaikille Joensuun Elleille ja Erkeille (incl. Wille :)! -Tapsukka

    VastaaPoista
  3. Tääläki kertaalleen reenattu. 400m ajaksi tuli n. 11 min, joten on syytä epäillä siellä veden olevan liukkaampaa kun täällä. Muilla harjoituskerroilla olen keskittynyt pienten poikien valvontaan lasten altaassa. Mitä luulette, tarviiko mun sitä enää harjoitella jos uidaan kisa sitten altaassa, jossa teillä yltää jalat pohjaan? T. Joh

    VastaaPoista
  4. Opetelkaa käännös kunnolla, niin johan ajat tippuu. Terv,Valmentaja

    VastaaPoista
  5. Isoinveli saa päättää missä uidaan. Vaikka huhtikuisessa Kiantajärvessä, niin ei tarvitse sitä käännöstä opetella. Käännöstä on harjoiteltu, mutta tuloksena havaittiin vettä hengityselimissä. :) Kyllä se siitä..

    VastaaPoista
  6. Anonyymejä valmentajia ei kannata uskoo.

    VastaaPoista