Kohta kasvaa suomut

Tänään piti olla lepopäivä uimisesta, mutta täältä sitä itsensä löytää. Jos paikka ei näytä tutulta niin selvennetään lukijoille sen verran, että kyseessä on Stanthorpen uimapyhättö. Kahdeksanrataisessa uima-altaassa on hyvä palautua yli viikko sitten loppuneista omenanharvennus hommista ja mietiskellä seuraavaa siirtoa. Tottapuhuen eniten aikaa ajatuksilta on vienyt krooliuinnin kädenliikkeet ja rintauinnin yleinen hahmottaminen. Keväällä jatkuvaa Weljesturnausta ajatellen muistutamme näin isointa veljeä hänen lajivalinnastaan. Ensimmäiset kellotukset 200m vapaauinnille on siis tehty. Allekirjoittanut pysäytti digitaalit aikaan 4.12 ja Massa vastaavalla matkalla 3.51. Takaraivossa jyskyttää maailmanennätysmies Paul Biedemannin pitkänradan aika 1.42, joten jalat ovat pysyneet kaakelissa ja tekeminen nöyränä.

Ennen kun löysimme uimaaltaan täältä uimareiden ja tennistähtien luvatusta maasta (ainiin, on vielä se ihme laji, missä on soikea pallo ja ei muita sääntöjä), niin kerkesimme käydä tutustumassa paikalliseen maaseutuun ja joihinkin "kohteisiin". Paikalliseen maalaismaisemaan voi huonommallakin mielikuvituksella varustautunut matkailija kuvitella erään sarjakuvista tuntemamme henkilön kera nalkuttavan vanhan huuhkaimen ja navajoystävän. Kävimme siis hieman valtaväylästä kauenpana ja huomasimme ajavamme karja-aitauksen sisäpuolella. Hienoja maisemiahan siellä näkyi ja tietenkin niintä sarvipäitä. Eikä tietenkään saa unohtaa mainita pienehköjä kenguruita, joista emme tietenkään kuvaa kuitenkaan ehtineet ottaa.

Nämä seudut ovat tunnettuja kai erilaisista kivikertymistä. Eli jostain syystä pienen omakotitalon kokoisia kiviä on kasaantunut ja niitä turistit sitten voivat käydä ihmettelemässä. Kivenlohkareisiin oli tietysti aborginaalit tai vastaavat piirrelleet oman kulttuurinsa keskeisimpiä johtohahmoja.

Viikko sitten jätimme työhakemukset paikalliseen työkkäriin ja nyt odotamme malttamattomana milloin puhelin soi. Täällä pitäisi nyt olla hyvä sesonki työmarkkinoilla, mutta hakemuksemme ovat varmaan jääneet Ä ja Ö kansioiden väliin. Viimeisenä viitenä päivänä on keskitytty uimiseen, lepoon ja tankkaukseen. Kyliltä löytyy kaksi ruokapaikkaa, joista toinen on huono ja toinen hyvä. Hyvästä emme ole vielä koko ruokalistaa käyneet läpi, mutta kyllä henkilökunta taitaa jo muistaa meidät.

Worksburgerissa on proteiini/hiilarisuhde kuin luotu uimarille.

Perjantaina tuli yhteydenotto Brisbanelaisesta kylmävarastosta.  Vastasin heti viestillä ja ääni väristen soitin tänään toimarille - hän lupasi palata asiaan myöhemmin.  Ääni värisi siksi, koska on alkanut tottumaan tuohon yli +30 asteen uimaveteen ja työpaikan mittari näyttäisi samaa, etumerkkinä miinus. Tilanne on taas auki hyvinkin laajalla säteellä.

- Luke

Töitä töitä töitä

Tämä nyky-yhteiskunnan suurin tukipilari on saavutettu nyt myös toisessa maanosassa. Työ tuo rytmiä arkeen ja antaa olemiselle mielekkäällä tavalla merkitystä. Se tuottaa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia. Se antaa kuvan, että on korvaamaton. :)

Herrasmieslaji

Kaikkiaan olemme käyttäneet työnhakuun aikaa vaihtelevasti motivaation ja rahapussin niin salliessa. :) Viimein tärppäsi. Oleskelu tenniksen peluineen Cooroyn pitäjässä alkoi riittää ja muutaman uurastavan työhaku-urakan jälkeen saimme töitä omenafarmilta. Tähän meitä avusti suomalaiset neitokaiset, jotka olivat töissä kyseisellä farmilla paraikaa. Työhakemuspohjat saimme Dino-nimiseltä farmarilta sähköpostiin, jotka täytimme huolellisesti nelisivuisuudestaan huolimatta. Sovimme, että torstaiaamuna kello 8 olemme farmin offisella. Edellisenä päivänä ajoimme siis paikkakunnalle ja majoituimme Dinon suosittelemaan camping groundiin. Jos jotakin kiinnostaa ja haluaa karttaa käyttää apuna, jotta tietäisi sijaintimme, niin paikkakunta on Stanthorpe ja kylä on Thulimbah.

Aamulla sovittussa paikassa sovittuna aikana. Isännällisen tylysti farmari otti meidät vastaan ihmetellen, ettemme olleet soittaneet lähtiessämme matkaan. Hän totesi alun meille huonoksi, mutta totesi myös että olemme onnekkaita, koska hän ei ollut ehtinyt luvata työtä muille. Ottaapa tästä nyt selvää. :) ainakin hän halusi osoittaa kuka on kukkona farmilla. Kaikkinensa tämä mies on osoittautunut mukavaksi ja huumorintajuiseksi mieheksi. Liekkö vain paikallinen tapa ottaa työntekijät vastaan.

Itse työhön pääsimme pitkällisen paperipyörityksen jälkeen. Papereissa kysyttiin kaikenlaista ja ohjeistettiin tarkkaan kynsien pituuksista juomapullon kokoon asti. Tosin kaikki vinkit ovat olleet hyödyksi! Omenatarhuri tarvitsi meitä harvennukseen. Nuoret kaksivuotiaat omenapuut eivät jaksa kannattaa tekemiään hedelmiä, joten tarhurin apulaiset poistavat niistä lähes jokaisen. Perussääntö yksi jää oksalle, latvatyhjäksi ja jos oksa on vahva niin voi jättää max. kolme omenaa. Simppelit ohjeet ja simppeli työ. Kaiken kruunaa provikkapalkka eli joka puulta tarhuri on apulaiselle velkaa 40 täkäläistä senttiä. Ensimmäisen iltapäivän reilun kahdentunnin aikana saimme sormet rakkuloille ja päät kipeiksi. Liika makoilu siis kostautui. :) Palkkakin oli huikeat 6 dollaria tunnilta!

Seuraavat päivät sujuivat huljakkaammin ja omenoista notkuvat puut pääsivät rivakkaan tahtiin kevennettyyn olotilaan. Ainoastaan erään ryhmämme jäsenen olotila ei sujunut hulkkaasti. Hänen potema allergiareaktio omenapuiden välissä ei histamiinikuurillakaan toennut, vaan hän laskeskeli Austraalia-matkansa päättyväksi näihin vaiheisiin. Muu maa mustikka - Oma maa mansikka. Laurille terveiset ja kiitokset matkaseurasta!

Me jatkoimme neljästään työn tekoa. Pieni tilastollinen tosiasia selventää työnkuvaa lukijoille. Vajaan viikon harjoittelun jälkeen saimme päivän yhteistulokseksi 9 tunnissa n. 1500 puuta. Jokaisessa puussa on keskimäärin 68 omenaa ja 8 jää puuhun - puotamme siis 60 omenaa/puu. Päivän aikana yhteensä puotimme 90 000 omenaa ja tunnissa 10 000. Sekuntteja tunnissa on 3 600, joten jokaisen sekunnin aikana pudotimme noin 3 omenaa. Työpäivät ovat menneet yllättävän nopeasti ja tilinauhakin on jo pullistellut, koska palkka maksetaan joka viikko.

Luova tauko

Elo siis on vaihtunut "omasta asunnosta" teltta-asumiseen ja yhteiskeittiöön monien muiden farmariapulaisten seurana. Tulevaisuuden suunnitelmat vaihtuvat nopeasti. Ehkä kokeilemme jotain muuta farmityötä tai teemme jotain muuta. Siitäpä seuraavassa jos ja kun sormen päät antavat mahdollisuuden kirjoittamiselle :)

Joutu muutes yks ilta ottaa pitkähihasen käyttöön kun sato ja tuli kylmä. Sateesta tulikin mieleen, että on täkäläinen ukkoskuuro kylmäntuntonen! Omenapuiden katveessa työskennellessä hikikin saattaa puskea iholle ja siihen kylmä sade rakeilta tuntuvina pisaroina, jotka koon puolesta on kuin vettä lusikalla heiteltäs. Sehän on se vanha brittiläinen sanonta, että sen minkä Jack kastaa sen John kuivaa!

Terkkuja Suomeen! Siellä pääsis hiihtämään!

Masa, Masu, Massa ja Mattsoni