Kalpeat miehet pääsivät pitkällisen matkan jälkeen nukkumaan omaksi kerrottuun punkkaan. Voidaan pitää pienenä saavutuksena. Matka, alkuepäilyksen vastaisesti, tuntui pitkältä. Varsinkin kahden pitkän lennon kiinalaistyylinen ruokailu alkoi loppumatkasta tuntumaan etovalta, jopa allekkirjoittaneessa, joka harvoin jättää mahantäyttötilaisuutta käyttämättä. Huomasimme mielenkiintoisen ilmiön, jos jätti jotain riisi-kala-mauste-möyhö (unohtamatta soijaa) setistä tai kiinalaisesta perinneherkku kuukakkaraisesta syömättä, simpsakat lentoemot eivät tarjoilleet jälkiruoka kahvia tai teetä. Mutta iloinen palveluime löytyi heti kohta seuraavassa ruoanjaossa.
Frankfurtissa Matti tuli (vielä) hyvin toimeen punanuttujen kanssa.
Hong Kongin esikaupunkien päällä.
Ja laukkujahan saa odottaa vapaasti, niin kauan kunnes katsoo selkänsä taakse, ylisuuret kassit linjastolle. Taksilla siitä kolmeksi yöksi varattuun Bunk Backpackares hostellille. Kahdeksan sängyn huone jaetaan yhden saksalaisen kanssa, joka on jo muutaman vinkin kertonut asettautumiseen. Oikeinkin avuliaita ihmiset täällä ja on yhdessä ihmeteltykin, kun pankissa tilinluomiset ja puhelinliittymät loksahtelevat järjestykseen ilman sen isompia synnytyksiä.
Onnistuneiden bisnesaskareiden jälkeen leikittiin turistia ja eksynyttä isossa kaupungissa. Tämmöisiin kuviin pitäisi alkaa tottumaan:
Näin sitä kaikessa riittää ihmettelemistä ja päänraapimista.
-Luke
Onpas siinä paljon pesemättömiä ikkunoita! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
VastaaPoista